|
|
|
Hei kaikille ja tervetuloa sivuillemme!
High Volts kennelnimi myönnettiin minulle vuonna 2008, rotuna schapendoes. Kennelimme ensimmäinen pentue syntyy heinäkuussa 2008. Kasvatustyöstä ja myös suurimmaksi osaksi koirien hoidosta ja koulutuksesta on vastuussa minä eli Koistisen Riikka. Olen reilu kolmekymppinen terveydenhoitaja ja harrastanut koiria pikkutytöstä asti. Kennelpoikana, virallisesti avomiehenä toimii Vinski, nelikymppinen luokanope. Lisäksi pesueeseen kuluu koirien pikkuemännät Tinja 8v ja Taika 5v. Koiria meillä on tällä hetkellä neljä, eikä laumaa ole suunnitelmissa juuri sen isommaksi kasvattaakaan, joten kasvatustyönikin tulee olemaan hyvin pienimuotoista.
Koiraharrastus minulla alkoi vuonna 1987, jolloin ajauduin monirotuisen Roopen kanssa paikalliselle koirakentälle. Siellä alettiinkin viettämään aikaa yhä enemmän ja koiraharrastus laajeni lajista toiseen. Roopen kanssa harrastettiin aikoinaan kovasti ja kilpailtiinkin hyvällä menestyksellä match show:ssa ja epävirallisissa TOKO-kisoissa. Juuri kun odottamani kisaoikeus virallisiin kisoihin hyväksyttiin 1996, Roope sairastui vakavasti ja se piti lopettaa. Joten virallisiin kisoihin emme koskaan päässeet. Roope säilyy kuitenkin mielessäni aina ”maailman viisaampana koirana”, sellaisena jonka omistaa luultavasti vain kerran elämässään.
Halusin Roopelle kaveriksi rotukoiran, jotta pääsisimme virallisiin kisoihin. Vuonna 1990 15-vuotissyntymäpäiväni meille saapui kauan odotettu hovawart neitonen Miina (Uskihoff´s Henrietta). Minulla oli suuret suunnitelmat ja odotukset Miinalle, jotka eivät kuitenkaan ihan toteutuneet. Miinalta jouduttiin leikkaamaan puolivuotiaana irtopala polvesta ja polviin kehittyi myös ajan myötä nivelrikko. Miina oli hyvin pidättyväinen koira ja varmastikin vielä liian vaativa minulle, ei pitänyt toisista koirista eikä ihmisistä. Sen kanssa elämä oli melkoista taiteilua ja harmaita hiuksia ja epätoivon hetkiä tuli lähes päivittäin. Kovasti me kuitenkin yritettiin; näyttelyssä käytiin satunnaisesti, Toko:ssa kilpailtiin avo-luokassa huonolla menestyksellä ja agilityssä 2-luokassa. Lisäksi harjoittelimme pk-lajeja. Miinakin viisastui iän myötä ja ylimäääinen hötkyily väheni pikkuhiljaa. Miina kuoli vajaan 12-vuoden ikäisenä vuonna 2002.
Hovawart Onni (Jalokiven Cherokee) saapui rikastuttamaan elämääni vuonna 1994, kun menin vain katsomaan Miinan siskon Hanin pentuja. Niinhän siinä sitten kävi, että Onni lähti sieltä mukaani. Onni oli oikein kelpo koira, iloinen runopoika. Onnin kanssa kilpailtiin Tokossa voittajaluokassa, agilityssä se oli yhtä nollavoittoa vajaa agilityvalio. BH-kokeen suoritimme myös, mutta pk-kokeeseen asti emme ikinä päässeet vaikka hakua ja jälkeä treenasimmekin. Onni oli minun varjoni, aina tassutteli kantapäässä kiinni, jos ei vessaan päässyt mukaan, niin suru tuli puseroon. Onnilla tuli luultavammin selkärangan rappeuma, takapää alkoi pettää koko ajan pahemmin, joten jouduimme lopettamaan sen alkuvuodesta 2004.
Welsh corgi cardigan Suru (Big-Wood´s X-Wart Xuru) muutti meille vuonna 2000. Olin ihastunut Surun emään Tinkaan ja päätin, että jos Tinka saa joskus pentuja niin meille tulee yksi! Supi Suttura on suloinen pikkukoira, joka kerää sympatiat osakseen. Voiko kiltimpää koiraa ollakaan? Surun kanssa kilpailtiin aikoinaan agilityssä, jossa silla oli tapana tiputtaa kaikki rimat alas, joten 1-luokkaan jäimme. Tokossa on kilpailtu TK1 verran.
Vinskin astuessa kuvioihin mukaan vuonna 2000, meille muuttivat myös hänen koiransa, bordecolliet Clea (Festivo Pretty Cleopatra) ja Minnie (Festivo Quella). Niiden kanssa on myös harrastetty Tokoa ja aglityä. Clea kuoli aivokasvaimeen 2005, Minnie porskuttaa edelleen pirteänä 14-vuotiaana. Nykyään Minnie asuu enimmäkseen isäni luona lenkkikaverina ja seuraneitinä ja nauttii täysin siemauksin olostaan ainoana koirana huomion keskipisteenä.
Schapendoes Nappi (Boisterous Zealous Zelda) tuli meille 2004 loppuvuodesta. Napilla ja Taika-tytöllä ei ole ikäeroa kuin pari viikkoa. Napin kanssa aloitettiin harrastelemaan pikkuhiljaa, kovin tavoitteellista tai suunnitelmallista se ei ole ollut. Napista tuli muotovalio kesällä 2007, se kilpailee tokossa voi-luokassa ja agilityssä 3-luokassa. Lisäksi sen on suorittanut BH-kokeen. Ajatus pennuista alkoi kypsyä, kun kivan luonteen ja kauniin ulkonäön lisäksi Nappi todettiin vielä terveeksi. Nappi on sai ensimmäiset pentunsa kesällä 2008, suunnitelmissa mahdollisesti toinen ja viimeinen pentue loppuvuodesta 2010.
Napin pentueestä jäi meille Vinskin ja tyttöjen toiveesta kasvamaan Ruusu (High Volts Hippie Flower) Vinskin harrastuskaveriksi. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että siitä on pikkuhiljaa tulossa emännän harrastuskoira. Ruusu on varsin sydämmellinen rakkauspakkaus, täynnä energiaa ja iloa. Ruusu on aloittanut kilpailemisen agilityssä medi-luokassa keväällä 2010, josta onkin jo pari nollaa saavuttanut.
Koska kahta pentua ei voinut kotiin jättää, sijoitin ystävälleni sen "minun" pentuni kasvamaan. High Volts Happy Feet "Luva" onkin Jossun (Johanna Flink) corgien ja rotikoiden seurassa kasvanut hyvin reippaaksi schape-tytöksi, joka ei kuulemma pelkää mitään...Luva on käynyt näyttelyissä melko harvakseltaa, mutta tuli heti ensimmäisessä mahdollisessa näyttelyssä muotovalioksi 07/10. Luva aloittaa kisaamisen agilityssä syksyllä 2010.
Kasvatustyöhän suhtaudun nöyryydellä, sen verran haasteelliselta se tuntuu. Oma kasvatustyöni on pienimuotoista, toivottavasti ei kuitenkaan lopu tähän ensimmäiseen pentueeseen. Tärkeimpinä asioina pidän koiran luonnetta, jotta sen kanssa viihtyisi niin kotona kuin harrastuksissa, sekä terveyttä joka antaa raamit tälle kaikelle. En toki pane lainkaan pahakseni mikäli kasvattini pärjäisivät myös näyttelykehissä... |
|
|
|
| |